ARVOISA JUHLAYLEISÖ
Keminmaan kunnan puolesta minulla on kunnia tuoda tervehdys tähän kansallisen veteraanipäivän juhlaan. Tässä puheessani nostan esille myös Keminmaan kuntaa koskevaa sotahistoriaa. Aluksi haluan esittää kiitokset Veteraaneille ja Lotille työstä, mitä He ovat tehneet Isänmaan puolesta. Veteraanipäivään liittyy sodan ja kaatuneiden muisteleminen. Meillä suomalaisilla on kaikki syy osoittaa tänä päivänä rakkauttamme ja omistautumistamme isänmaatamme kohtaan. Tänään voimme hiljentyä pohtimaan isänmaamme historiaa ja itsenäisyyden saavuttamista. Kokoonnuimme tänään Keminmaan kirkkoon hartaustilaisuuteen ja sen jälkeen seppeleenlaskuun Sankarihaudalle.
On etuoikeus elää vapaana synnyinmaassamme. Samalla kun arvokkaasti muistamme niitä, jotka ovat antaneet uhrin maamme itsenäisyyden puolesta, voimme viettää veteraanipäivän juhlaa vapaassa Suomessa. Historiassa on ollut vaikeita aikoja, mutta niiden läpi on tultu kovalla työllä, taistelulla, sisulla ja sitkeydellä. Meitä edeltävät sukupolvet ovat halunneet jättää hyvän maan lapsilleen ja lapsenlapsilleen, meille. Nyt on meidän vuoromme olla saattamassa Suomea itsenäisyyden matkalla eteenpäin. Suomi on hyvä maa, pidetään siitä hyvää huolta.

Keminmaan Veteraanimatrikkelin Kallis Isänmaa kirjassa sodan vuosista 1939-1945 tuodaan esiin sodan tapahtumat keminmaalaisten osalta koskettavalla tavalla kertoen. Kirjasta löytyy paljon tuttuja henkilöitä ja paikallishistoriaa. Kiinnostuin katsomaan myös isäni Matti Lääkön sotaan osallistumisen kohteet, jotka ovat Uhtua, Jessoila, Vehkelys, Säämäjärvi, Varpakylä, Suojärvi. Kotajärvi, Vuontila, Ängläjärvi ja Tolvajärvi. Hän haavoittui marraskuussa 1941 Uhtualla. Hän oli tuolloin 18-vuotias nuori mies.
Naiset olivat miesten tukena. Kun merkittävä osa työikäisistä miehistä joutui rintamalle puolustamaan maata, naisille lankesivat monet raskaat ja vastuunalaiset tehtävät kotirintaman arkisissa töissä ja ilmavalvonnassa. Ilmavalvonta alkoi heti talvisodan sytyttyä. Vartiointipaikkana oli myös Itäkosken koulu. Koneita tähystettiin koulun katolta. Kattoon tehtiin reikä ja pää oli vain ulkopuolella. Pakkasta oli neljäkymmentä astetta. Äitini on myös kertonut ilmavalvonnasta Maulassa.
Sodat, joista tämä Kallis Isänmaa kirja kertoo, ovat vaatineet suunnattoman suuren uhrin. Kirkkoherra joutui viemään yli 70 suruviestiä. Tämä oli hänellekin paha paikka. Miehet olivat sodassa. Vanhat isännät ja naiset rehkivät kotitöissä. Pappilassa piti kaikki tehdä itse. Heinänteko oli kirkkoherran ja hänen 9-vuotiaan pojan ja karjanhoitajan harteilla. Vanhan kirkon ja pirtin välissä oli perunamaa ja ohraa, jotka kirkkoherra kylvi, hän kynti maat ja korjasi sadon. Pappilan päärakennuksen isot huoneet söivät polttopuita, jotka piti itse kirkkoherran käydä metsässä kaatamassa.
Kemin maalaiskunnan tuhoista mainittakoon mm: Kemijoen sillat, jotka räjäytettiin 8.10.1944. Kemin maalaiskunnan kunnantoimisto oli Liedakkalassa. Se tuhoutui tulipalossa. Jäljelle jäi vain kassa ja jotakin välttämätöntä. Liedakkalan koulua oli yritetty sytyttää, mutta kun sytöt olivat märkiä, ei tulipalo syttynyt ja koulu säilyi. Liedakkalan rakennuskannasta tuhoutui 40 %. Kylän suurimmat talot olivat palaneet.
Kirkkoja ja pappilaa vartioinut kirkkoherra ajettiin yöllä kello kahdelta tielle. Saksalaisjoukon päällikkö lupasi, ettei rakennuksia tuhota. Kirkkoherran palattua takaisin saksalaisten tilalla olivat jo suomalaiset sotilaat. Kirkkoherra oli kiitollinen, ettei hänen kassakaappiaan eikä muitakaan laatikoita ollut murrettu auki. Elämä jatkui: pian saksalaisten lähdettyä morsiuspari tuli vihityttämään itseään.
Työ mitä veteraanit, lotat ja pikkulotat tekivät oli Suomen itsenäisyyden kannalta tärkeää työtä, josta olemme heille todella kiitollisia. Veteraanien työtä Isänmaan puolesta tulee arvostaa ja kunnioittaa ja niin kuin Veteraanin iltahuuto musiikkikappaleessa sanotaan;
”Hoivatkaa, kohta poissa on veljet
Muistakaa, heille kallis ol`maa
Kertokaa Lasten lapsille lauluin
Himmetä ei muistot koskaan saa”
Toivotan teille kaikille Hyvää kansallista veteraanipäivää!
