A. Hallinto, talous ja byrokratia
1. Hallinnon moniportaisuus lisääntyy, esimiehiä tulee enemmän, alaisten määrä kasvaa, jolloin tehtävien vaativuus kasvaa ja palkat nousevat. Vrt. poliisihallinnon uudistuksen säästöt menivät moniportaisuuden vuoksi johtajien tehtävien vaativuuden lisääntymisen takia palkkojen korotuksiin.
Hallinnon moniportaisuus verrattuna nykyiseen: Tavanomaisesti monessa kunnassa on 3-4-portainen hallinto (kunnanjohtaja, toimialajohtaja, työnjohtaja/esimies, työntekijä). Esim. Helsingissä on pormestari, kullakin toimialalla apulaispormestari, kansliajohtaja, toimialajohtajat eli neljä tasoa jo ennen toimialoilla olevia osastojohtajia ja aluejohtajia, joiden jälkeen vasta tulevat yksiköiden johto, esimiehet/työnjohto ja työntekijät. Hallinnon portaita voi työntekijän yläpuolella olla jopa 8-10, alueiden johtajat lisäksi.
2. Palkkojen harmonisointi
Samasta työstä on maksettava sama tehtäväkohtainen palkka. Henkilöstön palkat tulee harmonisoida ylimpien palkkojen mukaan. Kustannus arvioidaan olevien satoja miljoonia euroja joka vuosi, pysyvänä kustannuksena. Lapin osalta kustannus voi olla noin 2,5 miljoonaa euroa joka vuosi.
3. Palveluiden harmonisointi – yhdenvertainen saatavuus
Erilaisia palveluita ja etuuksia on kunnissa myönnetty erilaisilla kriteereillä. Esim. ikäihmisten tehostettuun palveluasumiseen on toisaalla päässyt helpommin, toisaalla heikommin. Palveluiden kustannustaso on vaihdellut kunnittain hyvin voimakkaasti. Palveluiden saatavuuden ja laadun harmonisointi, kustannukset ja asiakkaiden yhdenvertainen kohtelu voivat johtaa palvelutasojen laskemiseen joillain alueilla. Jos palvelutaso korotetaan kaikkialle Lapissa korkeimman tason mukaan kasvattaa se kustannuksia merkittävästi.
Lappilaisia esimerkkejä ovat mm. Lapin Pelastusalueen perustaminen sekä ensihoidon siirtäminen sairaanhoitopiirien järjestämisvastuulle. Ne molemmat kasvattivat menoja, joidenkin kuntien osalta jopa kymmeniä prosentteja.
4. Demografinen ja sosioekonominen muutos on jatkunut pitkään huolestuttavasti.
Väestö edelleen ikääntyy, syntyvyys vähenee, huoltosuhde heikkenee.
B. Inhimillinen toiminta ja kulttuuri
1. Professori Harisaloa lainaten, ihminen ei päätöksentekijänäkään toimi rationaalisesti ja johdonmukaisesti. Monesti joutuu tekemään päätöksiä liian kiireellä ja vajavaisen informaation varassa.
2. Toimintakulttuurin muutos kestää vuosia, kuntaliitoksissa jopa 20-30 vuotta. Vaikka formaalinen hallintomalli ja organisaatiokaaviot piirretään uusiksi, henkilöstö toimii informaalisen mallin mukaisesti.
3. Rakennelähtöinen uudistus on hyvin vanhanaikainen; organisaatioteoria 1920-luvulta. STM:n rooli ja ohjaus- ja neuvottelumekanismit monisäikeiset.
4. Etua on siitä, että järjestäjien määrä vähenee huomattavasti (Lapissa 24 -> 1), jolloin saumattomien hoitoketjujen aikaansaamiseksi pitäisi hyvinvointialueella olla ”riittävästi natsoja”.
5. Palveluiden sujuvuuden parantaminen asiakaslähtöisesti voi vähentää leikkausten ja keskittämisten uhkaa.
6. Rahoitus ohjaa toimintaa eniten, joten Soten monikavanarahoituksen uudistaminen vaikuttaisi enemmän kuin paljon muutoskuluja mukanaan tuova pelkkä organisaatiouudistus.